Picfic - Laita minut muistamaan!

Voi kun saisinkin toivottaa teille oikein aurinkoista keskiviikkoa, mutta täällä ei ainakaan lämpimiin tunnelmiin vielä olla päästy :( Sen sijaan ensi viikolla, kun kurvailemme pohjoiseen päin nuket matkassa pitäisi auringonkin jo pistäytyä matkassa mukana!

Tänään olisi kuitenkin huikaisevan kuvatarinan aika ;). Sateesta huolimatta nukkejen kämppä rakennettiin ulos terassille ihan vain ulkovalon takia. Kuvia ottaessa oli siis ihan täysi päivänvalo kuvauspaikalla, mutta kuvin tapahtuma-aikahan on yö, joten kuvanmuokkausohjelma suo teille hieman hämärämpiä kuvia. Juoni sen kun vain etenee ja kuvatarinaa on aina yhtä mahtava jatkaa!
Tässä alussa osat tuntuvat olevan hieman lyhyitä, mutta kyllä tämä tästä :)

Kurkista edellinen osa tästä!

puhuu

*tekee*

ajattelee

huutaa

MUSIIKKI PÄÄLLE ;)

Derek: Mahtavaa kun on olemassa vielä ystävällisiä ihmisiä *korjaa asentoaan yöpaikkansa sohvalla*

Derek: Toisaalta on maailman surkein tuuri päätyä juuri Lucian kanssa saman katon alle... Onneksi hän on pieni typerys...

Derek: En koskaan voisi kertoa hänelle totuutta... Eikä hän koskaan käsittäisi, että tarvitsin hänen äitinsä hengen.

Derek: Onneksi hän ei tiedä kuka olen... Mutta se toinen tyttö on suuri ongelma!

Derek: Voi Lucia rakas, tiesin, että kohtaisimme. Onhan meillä sama sielu.

Derek: *huokaisee* Et vain koskaan saa tietää sitä.

Regina: *Raottaa silmiään kuunneltuaan hetken* Derek mitä sinä puuhaat...

Regina: Nyt tämä valehtelu saa loppua! *nousee ylös tarmokkaasti*

Regina: Derek! Mitä sinä juuri sanoit? Tiedäthän, etten pidä kattoni alla valehtelevia nilviäisiä?

Derek: Anteeksi, olen James. Voisitko jättää minut rauhaan.

Regina: Et ole! Sinä ET ole James! *kaataa pojan maahan raivoissaan*

Regina: Nyt saat selittää kaiken alusta loppuun herraseni... *Sihisee raivoissaan Luciaa herättämättä* Minä tiedän kuka sinä olet ja sä tiedät kuka minä olen, joten nyt, puhu!

Derek: En ymmärrä... Voitko nousta päältäni *nolostuneesti* E-en tunne sinua... Enkä ymmärrä kehen sekoitat minut.

Regina: Niin varmasti, jatkat tuota yhä... *naurahtaa* Olet sukulaiseni ja et muka "muista" minua. Olet rakas, ei sinun tarvitse valehdella minulle. *hymyilee salakavalasti* Miksi muuten olisit valehdellut nimesi?

Derek: En ole sukulaisesi *hymyilee takaisin* Olet kyllä nokkela, mutta vaihdoin nimeni Lucian takia. En tiedä kuka olet, en muista nähneeni sinua koskaan.

Regina: Mutta Derek... *hätääntyy* Me olemme sukua! Sinun pitää muistaa minut! Ei siskoaan voi unohtaa! *kyynel vierähtää poskelle*

Derek: En muista tai tiedä mitään tuollaisesta Regina. *huokaisee rauhoitellen itseään* Olet erehtynyt.

Regina: En ole! Minä en erehdy! Sinä olet vain unohtanut... siitä on kauan aikaa.

Regina: Mutta älä huoli veli. Minä parannan sinut. Ja minä laitan sinut...

Regina: Muistamaan....

Nyt on kolmas kuvatarinan osa saatu päätökseen ja on aika toivottaa hyvää loppuviikkoa teille! Oikeastaan tapaamme varmasti hyvinkin pian, josko syntymäpäiväpaketista paljastuisi jotain vähän aika sitten tilattua ;)