KUKKUU t. Pullips Eyes

Hei ihanaa koulujen lopetusta kaikille!

Hei hyvää juhannusta kaikille!

Hei hyvää mun synttäriä mulle ja kaikille!

Hei jee koulut alkaa!

Hei hyvää syyslomaa kaikille!

Hei vauhdikasta itsenäisyyspäivää teille!

Hei hyvää joululomaa kaikille!

Hei onnellista joulua kaikille!

Hei täydellistä uuttavuotta!

Moi.

Siinä taisi olla lähes kaikki terveyhdykset, jotka ovat jääneet käyttämättä. Kyllä ne silti täytyy tervehtiä, hyviä terveyhdyksiä kerrassaan, joten ottakaa ne nyt kivasti vastaan. Vähän sentään yritän. Toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää ja ihanaa ja onnellista ja lumista vihdoin ja viimein talvea.

Siivosin huoneen ennen joulua. Ihan totaalisiivosin. Kaikista kestävin taktiikka on heittää kaikki tuntematon roskiin (kuten homehtuneet leivät, kakkosluokan ankkalampiretkilaput ja lattiaan liimaantuneet hammaslääkäritarrat). Nostin rakkaat hyllylle ja aloin kirjoittaa. Rakkailla viittaan nyt nukkeihin ja kameraan, lavasteisiin ja kaikkeen, minkä muka olin unohtanut niin hyvin, että sen voisi hyllyttää. Ei edes kouraissut laittaa kaapin ovea kiinni. Olen nimittäin alkanut kirjoittaa, kirjoittaa ihan toden teolla. Tarvitsen siihen aikaa ja kaiken laiskuuden ulkopuolisen energiani.

Tänä aamuna istuin koneelle, avasin tekstin ja tuijotin sitä vartin. Teki mieli hakata päätä seinään, kunnes muistin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Olin unohtanut, kuinka paljon kerrottavaa ja näytettävää minulla on. Kuinka kaikkea ei aina ehdi sanoa tai voi sanoa. Sitä, että pää on tyhjä ja huutaa tekemistä, ei voi sanoa. Olin unohtanut, että tarvitsen kameraa ja tätä. Teitä. Ei ihme, että olen hieman lähiaikoina haahuillut. Käteni olivat tyhjät nukeista. Annan sen itselleni anteeksi, koska tajusin, mitä unohdin eli muistin.

Norrie saa kunnian auttaa tätä blogia hengittämään uudelleen. Tyttö on täydessä lomavarustuksessa vielä pari päivää. Lukulampun alla, eriparisukat jalassa, pelkkä flanelli päällä. Nyt kun luntakin otti oikeudekseen sataa, olohuoneessa on jälleen täydellinen paikka pienelle taustakankaan levittelylle ja kuvaamiselle. kahdesta suuresta ikkunasta kameran takana ja kuvaajasta katsoen oikealta pääsee tulemaan kevyt luonnonvalo. Ehkä täydellisin valaistus. Ja ei, siksi lamppu ei oikeasti ole päällä, teki itsensä turhaksi.

Pahvin päällä hän istuskelee. Vaikka alla ei olekaan vettä, näyttää pieni kulmista repsottaminen aina huonolta. Niin istuskelee tämä blogikin. Täysin tallessa, mutta vaikka alla ei olekaan vettä, ei saisi repsottaa yhtään. En kuitenkaan aio luvata mitään. En postaustahtia enkä muita orjuuttavia kiintiöitä. Aion luvata, että kuvat on otettu aina, koska rakastan sitä. Ei, koska minun täytyy. Lainatakseni kaukaista itseäni täältä blogista:

"Pidä hauskaa ja muista, että paineet tekevät harrastuksestasi taakan. Nuket ja harrastuksesi ovat kunnossa, jos pidät niistä!"

Ja kiitos, että te ymmärrätte, te olette ymmärtäneet minua aina aika hyvin. Varsinkin te, jotka olette vielä mukana. Ilman teitä ei olisi mitään ja minäkin lupaan tykästyä kameraan jälleen.

Saa ilmoittaa itsestään alas jos tykkää. Olisi ihan tavattoman kiva kuulla, miten teillä nykyään menee!

There's a POWER in what YOU do

Now every other day I'll be watching you...

Terppa! Siitä on aika kauan, mutta onneksi sillä ei ole väliä. Me nimittäin ollaan saatu kuvausilma tällä aikaa. Oli jotenkin ihanaa päästä kuvaamaan pitkästä aikaa. Tämän kuukauden ajan olen opiskellut ja panostanut vääriin saroihin. Olen kirjoittanut ja lähettänyt kaksi tekstiä kilpailuihin, hävinnyt kuin rotta yhden kilpailun. Eilen menin nukkumaan kahdelta nelituntisen tekstin edessä istumisen jälkeen. En kutsu sitä kirjoittamiseksi, koska suurimman osan ajasta istun ja ajattelen omiani. Ajattelin tämän päivän shootin ideaa.

Minun piti oikeasti kuvata koko shootti äidin uudessa, vielä valkoisessa, kukkatelineessä, mutta nyt kun pihalla on jotain väriä, on tylsää kuvata mustaa puuseinää vasten. Nappasin muutamia kuvia kyllä siinä telineellä, mutta ampiainen tuli kiusaamaan. Koivuallerginen sai loistoidean! Menin istuskelemaan koivujen alle kadun viereen ja kuvasin muutaman oksan kanssa. Arvatkaa tuntuuko nyt silmissä, mutta ainakin saatiin nättejä kuvia tähän postaukseen. Taidan rakastaa kevättä nyt niin paljon, että voisin mennä takaisin tuonne koivujen alle nenä vuotavana ja nauraa ja tanssia siellä. En laula nimittäin. Tuntuu, että ihana vihreys joka paikassa sillon kun ei satu satamaan .__. inspiroi enemmän kuvaamiselle. Keskiviikkona saatiin viimeinen koe pussitettua, joten kai silläkin on osansa blogin elolle.

Kameran alla olivat tänään Derek ja Lucia. Joku on toivonut tätä paria nähtäväksi joskus kauan sitten. Pahoittelen, että sain parin yhteen vasta nyt, mutta kai kaikilla on niitä huonompia aikoja :3 Kevättä rinnassa kaikilla. Rakastuvat toisiinsa ja minä siihen, että ihmiset rakastuvat. Joskus kyllä tuntuu, että Lucia ja Derek välttävät toisiaan viimeiseen. Nyt lajitoverinukkeilijat: Se tunne, kun ne seisovat niin suloisesti, peruutat, tarkennat, kops ja ne ovat kumossa. Ei, en asettele niitä uudelleen.

Yritin luoda, niin kuin yritän aina, yhteiskuviin toisiinsa sopivat asut. Derekin puku joutui saksien alle muutama päivä sitten. Se saa nyt tottua tuollaiseen tyyliin vähäksi aikaa. Muistaakseni joskus aiemminkin otin kuvia Derekistä räväkämmällä tyylillä. Hiukset eivät aivan palvele tummaa ketjuasua, mutta Derek on silti aika hyvän näköinen nyt. Herralle on niin vaikea löytää vaatteita tai koota asuja. En omista stylistin lahjoja, mutta nyt olen tyytyväinen!

Lucialle sopii mikä vain. Zaran korkeat saappaat pukivat tyttöä paremmin kuin hyvin. Tällainen pieni kiehauttava fakta: Olisin voinut kuvata aiemmin, mutta en kuvannut. Halusin välttämättä ostaa ensin tuon mustan rusetin, joka killuu Lucian hiuksissa. Oliko se sen arvoista? Oli oli.

Erittelen kuvasarjat kauniisti kahdeksi erilliseksi, koska ympäristö vaihtuu ja teemakin vähän. Musiikin tienoilta tänään kuunnellaan Ellie Gouldingia, koska ne sanat ovat kuunneltavan arvoisia. Ensimmäisessä shootissa on mukana sanat kuvien alla, muuten teidän vapautenne! :)

Heaven

Ellie Goulding - Love me like you do

"Only you can set my heart on fire."

You're the light,
you're the night,
you're the color of my blood.

You're the cure,
you're the pain,
you're only thing I wanna touch.
Never knew that it could mean so much.

You're the fear, I don't care
cause I never been so high.

Follow me to the dark
Let me take you past our satellites.
You can see the world you brought to life.

So love me like you do, love me like you do.

Love me like you do, love me like you do.

Touch me like you do, touch me like you do.

What are you waiting for?

Myself never enough for me

Calvin Harris - Outside ft. Ellie Goulding

Kiitoksia monennesti kun katselitte läpi. Yrittäkää vähän imaista kevättä noista vihreistä lehdistä. Mä olen nyt niin iloinen, koska sain postata ja oikein kunnolla. Pitäkää kivaa nyt taas muutama viikko, minulla taitaa olla kiikarissa muuta tekemistä!
Ja hei, toteutin nyt toiveen Luciasta ja Derekistä, laittakaa lisää ehdotuksia tai vastatkaa kyselyyn sivussa --->

☂Saana :)

Kukko, keltainen, karkki

Mitä kaikkee pääsiäiseen nyt sitten kuuluu...

Muistan tehneeni viime pääsiäisenäkin postauksen ja eikös se nyt ole yksi blogin ihanimmista jutuista, tehdä näitä erikoisia postauksia, joissa on joku teema! *katsoo vanhaa pääsiäispostausta* En taidakkaan linkata sitä tähän :) Siis olen ollut silloin ihan järjettömän taitava sisäkuvaaja... Todella taitava, ihan oikeasti sarcasm.

Joulun teemapostauksessa taisi olla Carriekin osallisena. Sen jälkeen en olekaan sitä monesti kuvaillut, joten ajattelin, että annetaan neidille nyt sitten tilaa tähän toiseen teemapostaukseen. Nuket näyttävät helposti hukkuvan blogin puolelta, sillä olen äärimmäisen herkkä valitsemaan suosikkeja, joita kuvaan kokoajan. Arvelisin, että tämän kevään suosikkeja ovat Zara ja Norrie. Muistutelkaa minua aina välillä, jos ikävä johonkin tiettyyn nukkeen kasvaa liian suureksi!

Tällä kuvaussessiolla on taas ihan tekaistu tausta. Maisema tähän aikaan kevättä ei todellakaan ole niin hehkeä, että viitsisin sitä ikuistaa. Lisäksi on ollaan likeellä Carrien kanssa, joten on parempi, ettei juuri sitä nukkea raahata kaikkein kuraisimpaan länttiin pihalla. Tekaisin siis taustan ja yritin käyttää pääsiäiselle tyypillisiä värejä. Aivan taaimmaisena on vaaleanvihreä lakana ja nuken alustana paksumpi keltainen pöytäliina, joka näyttää räsymatolta. Olen taustaan tyytyväinen. Varastin pääsiäiskoristeita ikkunalaudoilta ja iskin niitä kuvien sekaan. Pieni lavastaja heräsi, täytyy myöntää, sillä ministudion rakentaminen alkaa hivuttaa itseään kuvauksen mahtavimmaksi osaksi.

En nyt sano Carrien vaateista sen enempää kuin, että tytöllä on niin niukasti vaatekappaleita, että joudun hieman soveltamaan ja muokkaamaan jo miljoona kertaa nähtyjä vaatteita eri tavalla tytön päälle. Nytkin kyseessä on vain valkoinen alushame, joka on nähty muidenkin nukkejen päällä ja Cariellakin monet kerrat. Kiskoin sen ylemmäs mekoksi ja pörheästä voiko mekosta sanoa noin, linnusta ainakin voi... kokonaisuudesta tulee mieleen vanhanaikaiset pikkutyttöjen vaatteet. No mutta, Carriehan näyttää hyvältä missä tahansa vaatteessa. Puen sen varmaan seuraavalla kerralla sukkaan :)

Laittakaa tästä iloista musiikkia, jos huvittaa saada jotain taustalle!

Tässä riittää kiireitä edellee, sillä päälle painavat niin läksyt, lisätehtävät, ripari, kuin nyt luvattu rippikoulublogikin. Tehtävää on vaan niin suunnattomasti ja kilpailuihinkin pitäisi ehtiä panostaa. Mitä ihmettä mä teen. Lopetan laiskottelemisen. En.

Mutta hyvää pääsiäistä ja pitäkää kiva viikko!
:)

Kaikki on vastausta

♠ Tietäisipä vain kysymyksen. ♠

Olen tässä viettänyt pientä lomaa, joten en ole postaillut :)

Just ja vitsi vitsi, olen tässä viettänyt pientä opiskelukiirenautintoa, joten olen kuvannut. Niinhän se menee. Pöydällä lojuu matikan kertauspaketti kera 25 kappaletta haastavia tehtäviä ja minä lähden ulos nappaamaan kuvia. Sovitaanko, että saan bloggaamisesta kiitettävän ja matikasta ei puhuta?

Ehkä joku muistaa, että viimeksi mainitsin (ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä viikkona), että olen saanut uuden ihanan tytön tähän jengiin. Nyt on ollut tosi hyvä ilma koko viikon illalla sataa lunta, mut nevermind ja on pitänyt käydä sen vuoksi kuvaamassa. Lopulta olin epätoivoisesti siirtänyt kaiken sunnuntaille, ja kun herään aamulla, taivas on pilvessä ja meidän pihalla oli omanlaisensa auringonpimennys .__. Mutta sittenhän muistin, mitä olen joskus teille puhunut valokuvaamisen perusohjeista. EI suoraa aurinkoa. Sittenkin tämä sunnuntai taisi olla parempi päivä näpsiä kuvia, sillä aurinko ei pilvien takaa päässyt porottamaan nuken kasvoihin. Ilma oli lopulta mitä otollisin ja kuvat onnistuivat tosi hyvin!

Kuvat on otettu Tamronin objektiivilla, sillä, jonka sain jouluna. Se on ollut vähemmässä käytössä pimeyden vuoksi (siitä ei nimittäin löydy kuvanvakainta), mutta valossa sillä on ihana kuvata. Tykkään tosi paljon sillä otetuista kuvista. Huomaatteko te eroa ollenkaan?

Olen lähiaikoina alkanut käyttää paljon ns. tekotaustoja, eli olen luopunut siitä äidin kukkapenkistä ja lumipenkasta ja siirtynyt käyttämään taustoina mm. huiveja, pahveja, ynnä muuta. Tällä kertaa taustavalintakin oli aika kiitettävä. Ensin murehdin, ettei punasävyisen nuken taustaksi sovi millään tuo sinipilkullinen valtava huivi, mutta erehdyin again o.o tässäkin asiassa. Sininen on punaisen vastaväri. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki kuvaamatidontunnilla kuuntelemisesta! see a sarcasm Sininen toi nuken hyvin esiin kovin eläväisestä pilkutuksesta, joten tohdin lisätä kontrastiakin kunnolla. Kontrasti sitä paitsi kuvaa hyvin neidin luonnetta, plastarin sivuilla lukee, että tyttö tulee friikkisirkuksesta!

Zara, hänen nimensä on Zara. Zaralla ei vielä toistaiseksi ole tarinaa eikä profiilia, mutta tuo huolestunut lapsenkatse varmasti avaa teille tulevan menneisyyden kategoriaa. Päällypuolisesti Zara on arka, muttei omasta tahdostaan. Zara on värikäs persoona, joka on joutunut pukeutumaan ujouteen pysyäkseen piilossa.

Laatumuutos

Nyt kun olette nähneet kaiken, haluan antaa mahtavasti kehuja! Zara saapui kotiin kaksi viikkoa sitten ja ostettaessa hän oli kokonaan yllätys minullekin. Tarkoitan, ettei minun edes kuulunut ostaa nukkea, vaan tehdä vaatetilaus. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen tähän tilaukseen.

Zara oli helmikuun uusi julkaisu. Nähtävästi uusin kuukausijulkaisu siis vieläkin. Zara oli pakattu nättiin laatikkoon, kuten yleensä, mutta avaaminen oli tällä kertaa haastavampaa. Ensimmäinen plussa ropisee nimittäin siitä, että nuken vartalo oli vuorattu muovilla vaatteiden alla, jotta värjäymät voitaisiin välttää. Ihan huikea idea, olen todella tyytyväinen tähän. Tällainen pakkaustapa alkaa vastata nuken hintaa ja arvoa nukkeilijalle. Toiseksi, nuken stock-vartalo tuntuu laadukkaammalta käteen. Olen aina onnistunut heti rikkomaan ranteen, nilkan tai jonkun muun vastaavan pikkunivelen, mutta hei, nyt ei ole vielä tapahtunut niin! Koko vartalo tuntuu paremmin valmistetulta, ainakin tällä julkaisulla. Yksikään nivel ei ole löysä ^.^

Peruukista en vielä osaa sanoa, mutta se ei kiillä muovisena niin pahasti, kuin vanhempien tyttöjen peruukit. Meillä saattaa olla toivoa siitä, että Groove parantaa laatua näin huikeasti!

Mä olen ihan onnellinen kuulkaas :3

Kyseisten laatuseikkojen takia en joudu heti hankkimaan uutta vartaloa tai peruukkia. Ja silmäthän muuten pysyvät, katsokaa nyt niitä! Tuollaisia en vaihtaisi mihinkään. Vähän sama tilanne, kuin Norriella. Olenko vain ihan onneni kukkuroilla, vai onko stock-silmienkin laatu parantunut? Ehkä kohdalle on vain sattunut hyviä malleja. :)

Selvä selvä, nyt saatte ne loput kuvat! Värien kera.

Yrittäkää pitää hauska viikko ja pidetään kaikki peukut pystyssä sille, että kevät jaksaisi pysyä!

Ja niin kun aina on vähän tapana jotain kysyä, niin... Mitä tykkäätte tästä mallista? 

Ajattelin muuten askarrella blogille keväisen ulkoasun näiden kuvien pohjalta :3 Suomessa kevät on enemmänkin mielentila.