♥ Lucia

Nukkeprofiili

ripsi-16

Nimi: Lucia
Malli: Pullip Dahlia Cinderella
Tullut: 24.12.2013
Kuvitteellinen ikä: 16 vuotta
Kustomointi: Peruukki - Formydoll, chipsit - Coolcat, obitsu - Plasticpop, ripsiä lisätty ja luomet maalattu uudestaan.

Luonne: Hieman lapsellinen ja takertuva. Lucia tutustuu helposti uusiin ihmisiin, mutta omistaakin vain liutan tuttavia, ei niinkään hyviä ystäviä. Lucia on hyvin pinnallinen ja nauraa kaikelle. Hän myös peittää murheensa, eikä näytä niitä muille. Siksi joillekkin jää väärä käsitys neidistä. Oikeasti Lucia on inhimillinen murheineen ja sotkuineen, mutta tahtoo levittää hyvää ympärilleen, joten ei vaivaa muita asioillaan. Neiti on kuitenkin erittäin huumorintajuinen ja ryöpsähtelevä laspemielisine juttuineen.

Menneisyys:
Joka ilta aurinko laski valtavan kallion taakse pimentäen pienen puutalokylän. Se toden totta oli hyvin pieni kylä, sillä kallio, jonka päällä kasvoi suuri metsä, peitti kylän varjonsa alle lähes kokonaan. Ja niin joka ikinen ilta, kun kyläläiset sammuttivat lyhtynsä ja lamppunsa, sulkivat ja lukitsivat puuovensa ja lapset laitettiin vällyjen väliin aamua odottamaan tuo suuri kallio imi auringon taaksensa ja peitti kylän sysimustan varjonsa alle. Aikojen alussa, kivi oli meinannut haudata kylän allensa kaatuessaan, mutta jokin hyvin mystinen oli pelastanut pienen kylän istuttamalla kallion päälle metsän, jonka juuret estäisivät kiven vierimisen puukylän päälle.
  Ja joka ilta tuon kallion päältä lensi auringon laskuun suuri ja kaunis lumenvalkoinen lintu. Kukaan muu ei ollut huomannut lintua sen kummemmin, kuin nuori vaaleahiuksinen tyttö. Aina illalla, kun hänen äitinsä laittoi hänet nukkumaan ja sulki pienen huoneen oven, Lucia nousi ikkunalaudalleen ja sytytti pienen öljylyhdyn. Hän istui siinä, kunnes aurinko oli laskemassa ja hän näki tuon pienen linnun. Lucia katsoi lintua aina yhtä lumoutuneesti ja kerran hän oli nähnyt jotain ihmeellistä: Tummahiuksinen tyttö oli kävellyt metsästä kalliolle, muuttunut tuoksi kauniiksi linnuksi ja lähtenyt lentoon. Niinpä Lucia istui joka ikinen ilta ikkunallaan toivoen, että näkisi tuon kauniin tytön uudestaan muuttumassa maailman kauneimmaksi linnuksi. Tai näin ainakin vaalea tyttö ajatteli, se oli kauneinta mitä hän oli ikinä nähnyt, eli hänen maailmansa kauneinta.
   Oli jälleen tavallinen ilta ja pieni Lucia istui ikkunallaan katselemassa ja odottamassa lintua. Yhtäkkiä hän kuuli pihalta huutoja ja juoksuaskelia. Hän avasin ikkunan ja kurkottautui katsomaan talon sivuille. Ihmiset juoksivat ja itkivät. Taivas oli kylän yllä harmaa savusta ja liekit levisivät tasaisesti talosta toiseen. Jotkut hakivat joesta vettä ja yrittivät heittää sitä palavien puskien päälle. Naiset pelastivat lapsensa, osa lukittautui taloihinsa ja osa vajosi maahan itkemään ja huutamaan.
  Luciaan iski paniikki. Juuri silloin hänen äitinsä juoksi huoneeseen itkien. Hän kaappasi Lucian kainaloonsa ja vielä ovelta Lucia pystyi erottamaan ikkunasta kajastavan leimun ja kuumuuden, joka tulvi sisään. He juoksivat ulos, mutta eivät päässeet pois kylästä, koska ihmisiä oli aivan liikaa ja kaikki juoksivat ja kirkuivat. Äiti kiihdytti vauhtiaan jokaisella askeleella kohti kylän toista laitaa. Pienen tytön kunto heikkeni ja hän sulki silmänsä. Lucia tunsi äitinsä jalat, jotka yrittivät pelastaa heidän henkensä. Lucia tunsi, kuinka äidin kädet puristuivat hänen ympärilleen ja antoivat turvaa. Lucia hengitti raskaasti ja haistoi savun. Tumma savu sai pienen tytön itkemään ja yskimään. Sitten hän tunsi, kuinka vauhti heikkeni ja hän putosi hiekkatielle. Lucia näki, kuinka äiti tuupertui yhden talon seinää vasten ja itki.
   Lucia yritti nousta, mutta jalat eivät enää kantaneet. Hän yritti huutaa, mutta ääni oli jo vaiennut. Hän kierähti lähemmäs äitiään ja laittoi kätensä tämän käteen. ”Ei hätää, se ei satu.” äiti sanoi käheällä äänellä. Mikä ei satu? Mikä ei satu?! Lucia ei tiennyt, mistä äiti puhui. ”Olemme aina yhdessä, eikö niin?” Äiti nyökkäsi vastaukseksi. Viimeisen kerran vaaleahiuksinen tyttö vilkaisi ympärilleen ja näki katuojassa makaavan pojan. Poika haukkoi henkeään, mutta hymyili Lucialle. Se sai tytön vihreät silmät loistamaan ja kyynel vierähti hänen poskelleen. Hän katsahti äitiinsä, joka oli sulkenut silmänsä, mutta sanoi vielä: ”Nyt pitää nukkua. Silmät kiinni.” Sitten äidin käsi ei enää puristanutkaan lapsensa kämmentä. Se sai Lucian hätääntymään ja itkemään. Hän itki vuolaasti, kunnes kyyneleet kuivuivat ja hän noudatti äitinsä käskyä ja sulki silmänsä. Hän tunsi, kuinka savu täytti hänen keuhkonsa ja kaunis musta huntu hiipi hänen tajuntansa päälle.
  Seuraavan kerran Lucian avatessa vihreät silmänsä, hän makasi kylmällä ruohikolla. Hänen vieressään istui joku hänen ikäisensä. Aivan, se poika! Pojan housut olivat noesta mustat ja silmät punaiset savusta ja itkemisestä. Lucia hengitti raskaasti ja käänsi päänsä kylän suuntaan. Hän näki hiljaa hiipuvan palon ja mustuneet, sekä hajonneet talot. Silloin hän muisti mitä oli tapahtunut: Äiti oli jäänyt kylään! Lucia nousi vaivoin ylös ja lähti nilkuttamaan kohti kylää. Poika kuitenkin tarttui hänen hartiaansa ja kuiskasi: ”Ei kannata, hän ei enää ole siellä. Eikä muutkaan. Kylä on tyhjä.” Kyyneleet hiipivät Lucian silmiin ja hän vajosi ruohikolle ja hautasi kasvot käsiinsä. ”Se ei ole totta! Sinä valehtelet!” Lucia kirkui itkun sekaista huutoa. Hän nousi ja heilautti kättään lyödäkseen, mutta ei osunut. Hän oli liian väsynyt. Poika väistyi ja näytti ällistyneeltä. Hän ei enää hymyillyt. Lucia jatkoi kirkumista: ”Sinä tapoit hänet, sinä tapoit hänet! Et olisi vienyt minua pois sieltä! Minä ja äiti olimme yhdessä ikuisesti ja sinä pilasit sen!” Pojan poskelle vieri pieni kyynel. ”Ei se ollut minun syyni… Äitisi oli jo kuollut…” hän sopersi ja pyyhki kyyneleen. ”Se oli sinun syysi! Lähde äläkä palaa, en tahdo nähdä sinua ikinä!” Lucia itki ja huusi.
   Lucia nousi lähteäkseen, mutta poika jäi katsomaan häntä syvälle vihreisiin silmiin. Pojan silmät olivat aivan mustat tai ainakin hyvin tummat. ”Oletko varma, että tahdot lähteä?” poika kysyi ja kuivasi kyyneleitään. Lucia mulkaisi poikaa murhaavasti ja osoitti niitylle. ”En, sinä lähdet. Aijon mennä takaisin ja etsiä äitini” poika yritti lähestyä Luciaa ja tarttua tätä harteista estääkseen Lucian palaamisen vielä kyteviin ja kuumiin raunioihin. Lucia tönäisi poikaa, joka kaatui onnettomasti maahan. ”Jätä minut rauhaan! Ala mennä, oletko kuuro vai muuten vaan tyhmä?!” Lucia huusi ja lähti raunioille. Poika nousi maasta ja puristeli kätensä. Hän kääntyi ja lähti, eikä enää vilkaissutkaan Luciaa.
   Lucia ei jaksanut raunioille asti vaan jäi kylän laitaan istumaan. Pienen tytön pää oli aivan sekaisin kaikesta ja hän oli yksin. Lucia hautasi päänsä polviinsa ja itki. Nokisiin poskiin jäi jäljet kyyneleistä, jotka kastelivat pörröiset hiukset. Aamulla vieras kylän nainen käveli metsän suojista ja haki Lucian pois. Lucia yritti koko ikänsä kertoa pienestä pojasta, joka oli lähtenyt pois raunioilta ja saattoi olla vielä heikosti hengissä jossain, mutta joka kerta se muistutti Luciaa kylän palosta ja kukaan ei koskaan saanut tietää tästä orvoksi jääneestä pojasta. Lucia varttui muiden kyläläisten luona ja lähti lopulta etsimään tuota poikaa.


©Pullips Eyes



17 kommenttia:

  1. Surullinen tarina :(
    Meinasi tippa tulla linssiin. Mutta ihana lucia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos molemmille ^^
      Sain nähtävästi sitten tunnelman välittymään tekstistä ihan hyvin ;)

      Poista
  2. NOOOOO OLET LIIIAN MAHTAVA KIRJOITTAJAAA!!!!!! Kirjoita jo se romaani, tekstisi on uskomatonta owo

    VastaaPoista
  3. Tääkin tarina oli niin kaunis ;-;

    VastaaPoista
  4. Lucia on aivan ihana<3
    Ja toi tarina oli ihan mahtava, miten osaat kirjottaa noi hyvin?

    VastaaPoista
  5. Vitsit, että pitiki lukea toi tarina illalla :'(

    VastaaPoista
  6. Ihana tämäkin tarina ja melkei tulikin tippa linssiin :') ois kiva jos lucia löytäis sen pojan.

    VastaaPoista
  7. Apua, eksyin näihin profiileihinkin tarkemmin tutkiskelemaan, ja Lucia on ensimmäinen uhrini :3

    Luin tota tarinaa tippa linssissä, oot kuvaustaitojen lisäksi ihan uskomattoman hyvä kirjoittaja! Miekin tosiaan käskytän sua kirjoittamaan kirjan tai jotain, kun noin upeaaa tekstiä tulee <3
    Lucia on uskomattoman täydellisen kaunis söpöläinen <3

    VastaaPoista
  8. Mikä obitsu Lucialla on? Siis värinsä puolesta? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mua vähän häiritsee, kun aion itekkin hankkia Dahlia Cinderellan ja vaihtaa vaaleenvihreet chipsit... Dx

      Poista