Nukkeprofiili
Nimi: Derek
Malli: Taeyang Akira
Tullut: 11.3.2014
Kuvitteellinen ikä: 18 vuotta
Kustomoinnit: Peruukki (formydoll), 27cm white obitsu (plasticpop), chipsit (coolcat)
Luonne: Muistuttaa siskoaan Reginaa hyvin paljon. Derek kärsii menneisyytensä takia heikosta itsetunnosta ja siksi on pidättäytyvä ja välttelevä uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. Hän kuitenkin arvostaa itselleen tärkeitä ihmisiä ja muistoja, joten on joskus hyvinkin takertuvainen. Derek on myös hieman hienosteleva ja välittää ulkonäöstään. Joskus totiselle naamalle tekisi hyvää saada hauskuutta elämään ja senkin osaa nuori mies järjestää, kunhan hänellä on oikeat ihmiset ympärillään. Pidättäytyvän ja murheellisen kuoren alla on hyväsydämminen haaveileva, hullunhauska poika.
Menneisyys:
Polttavan
kuuma aurinko nousi taivaankannen reunaa pitkin kohti keskipäivää. Suuri kallio
lämpeni lämpenemistään ja suojeli pientä kylää auringon kuumuudelta. Tuuli
ulvoi kallion aukioilla ja korkeat heinikot huojuivat sen mukana. Lintuja ei
ollut, koska ei ollut puitakaan. Kallio oli kuin tasainen taivas. Vain aurinko
ja heinät elivät siellä. Vai oliko sittenkään niin? Kallion reunalla oli
valtava vielä vihertävä kasa kuivuneita heiniä. Niiden keskellä nauroi kaksi
pientä sinisilmäistä lasta tummine hiuksineen. He nauroivat ainoan äänen tuulen
lisäksi. Tyttö ja poika istuivat munankuorien keskellä yhdessä ja katselivat
taivaalle.
Poika hieroi silmiään ja verrytteli pieniä
jalkojaan. Hän venytti myös vaaleita kämmeniään ja haukotteli. Sisko hänen
vieressään nauroi ja antoi tummien hiuksensa liehua tuulessa. Heidän siniset
silmänsä kohtasivat nauraessa. Sisko ja veli, aivan ilmiselvästi. Sitten tuli
tuuli, aivan valtavan voimakas tuuli, joka sai pojan silmät kirvelemään. Hän
antoi tuulen juosta ohitseen ja nousi polvilleen, uhmaten pesän suojaa. Hän nousisi ja tuntisi olevansa valtava ja arvokas. Tyttö hänen vierellään yritti nykiä häntä alas ja estää
pojan nousemisen, mutta tuuli peitti kaikki äänet. Poika nousi ensimmäistä
kertaa jaloilleen ja tuuli puhalsi hänen sormiensa lävitse. Koko maailma avautui tasangon ja kallion juurella, pojan jalkojen alla. Koko maailma oli hänen, eikä mikään saisi häntä olemaan mitätön, siltä hänestä tuntui. Sitten tuuli voimistui. Tyttö hänen vierellään huomasi vaaran ja kiljui sekä itki, mutta poika ei siitä
piitannut. Suuruuden tunne oli huumannut hänet. Ei tuuli häneen tarttuisi, hänhän vain kokeili jalkojaan ja rajojaan. Poika
nousi varpailleen ja tunsi tuulen siirtävän hänen hiuksiaan pois kasvoilta. Yhä korkeammalle ja korkeammalle hän kurkotti ja vain taivas olisi rajana. Se
oli voimaa, uhmata tuulta ja ainoaa liikkuvaa koko kalliolla.
Mutta tuuli voimistui. Se kasvoi entisestään
ja sai vanhan kallion railot huutamaan. Siskon ääni ei kuulunut ollenkaan, kun hän näki uhkaavan vaaran, lähestyvät heinäkasan. Se lensi kohti hänen veljensä selkää ja tulisi horjuttamaan pojna tasapainoa. Tyttö huusi ja
riuhtoi veljeä istumaan alas, mutta mikään ei auttanut, joten hän suojasi
itsensä ja kumartui pesän pohjalle itkien. Heinäkasa lähestyi ja törmäsi kahisten ja valtavalla voimalla pojan
selkään. Se piiskasi pojan paljaita ja vaaleita hartioita ja sai hänet horjumaan pesän reunalla. Tasapaino
ja tuulen hallinta, kaikki se voima, valui hukkaan ja poika horjahti, kerran
jos toisenkin. Hän katsahti apua pyytäen siskoonsa, joka itki pesän pohjalla, mutta huomasi avunpyynnön.
Tyttö tarttui häntä kädestä, mutta tasangon tuuli oli aina ollut voimakkain. Yhtäkkiö kaikki tapahtui salamannopeasti ja kaksi sisarusta revittiin erilleen toisistaan, jolloin poika tippui tyhjyyteen: Pois
pesästä, pois kalliolta, pois siskonsa luota ja ainoasta perheestään. Hän huusi
ja silloin taaperoikäinen poika myös itki. Hän näki siskonsa huutavat kasvot
viimeisenä pesän reunan takaa, tippuessaan tuulen selässä alemmas ja alemmas. Hän ei koskaan enää
näkisi siskoaan. Kuinka sisko pärjäisi? Mikä häntä odottaisi? Selviäisikö hän
hengissä? Olisiko joskus mahdollista palata?
Poika kuuli etäisesti askelia ja rupattelua.
Se oli hätäistä ja ihmettelevää. Kaksi naista selvästi kävelivät huoneen päästä
päähän ja neuvottelivat jostain. Poika tunsi makaavansa jossain pehmeällä.
Hänen päänsä oli sidottu ja silmänsä asetettu kiinni. Hän kuitenkin avasi
siniset silmänsä ja näki lautakaton. Hän makasi pellavasängyllä pienessä
hämärässä mökissä. Kallio alla oli kylä ja sinne hän oli pudonnut, kuin enkeli
taivaalta. He hoitivat häntä ja nimesivät pojan Derekiksi, mutta aina
nukahtaessaan ja joka aamu herätessään poika mietti siskoaan: Missä hän olisi
tai miten hän pärjäisi? Tiesikö siskonsa edes, että hän olisi elossa?
Tapaisivatko he koskaan uudestaan?
Lopulta kylä kuitenkin paloi. Se paloi aivan
maan tasalle. Kylän asukkaat jatkoivat elämäänsä kauempana kalliosta, mutta
Derek ei. Hän lähti heti palon jälkeen. Derek tunsi itsensä syylliseksi. Hän
oli tehnyt saman nuorelle tytölle ja tytön äidille, kuin tasankotuuli hänelle
ja hänen siskolleen. Derek oli erottanut kaksi itkevää ihmistä toisistaan ja
valinnut vain toisen pelastettavaksi. Joka päivä hän uskotteli itselleen, että
tytön äiti oli jo kuollut, mutta silti hänen silmiensä edessä kummitteli näky
itkevästä lapsesta ja raskaasti hengittävästä äidistä, joka piteli lasta
sylissään. Derek oli repinyt tytön itkevän ja huutavan äidin sylistä, pelastaakseen tytön. Hän kantoi velton vaalean tytön pois liekkien
keskeltä, mutta ei palannut auttamaan äitiä, hän ei enää ehtisi. Hän vain katsoi taakseen ja näki
liekkien nielaisevan itkevän äidin. Tyttö huusi ja syytti häntä heidän erottamisestaan ja tytön elämän pilaamisesta. Ei suotta,
siihen oli syy. Ja Derek tiesi, miltä tuntui luopua omasta perheenjäsenestään tai rakkaastaan.
Niinpä Derek lähti etsimään suuntaansa. Hän
miettii lähes aina vain yhtä kysymystä: Onko parempi kuolla rakkaansa vierellä
vai aloittaa uusi elämä ilman häntä?
©Pullips Eyes
Ooooooioooiiooo Oot.maailman.paras.kirjottaan.menneisyyksiä.mä.en.kestä ❤️❤️❤️❤️
VastaaPoistaIhana herra muutenkin :'D
Kiitos :3
PoistaKomistus ♥
VastaaPoistaKirjoitin oikein selvästi tuon menneisyyden ^^
Ooooih, tää on mun unelma tae! Oikeesti tämä herra on aivan täydellinen ilmestys ja toi menneisyys on ihana <33
VastaaPoistaKomea Derek ! Oot tosi hyvä tekemään tarinoita en ees pysty selittämään miten hyvä oot ! :)
VastaaPoistaDerek on hyperkomea ja söpö <3
VastaaPoistaMiksi luen menneisyyksiä aina vaan tippa linssissä t. itkupilli(kö)
Mä en keksi sanottavaa oikeesti, nää mykistää mut ;Q;
Derek on i-h-a-n-a ~ Akira onkin mun grail nukke ;___; itken verta jos en saa sitä pian mutta yks kysymys on: Oliko Derekin stock peruukki enemmän ruskea kuin musta eli kumman värinen se on? Vaikuttaa nimittäin siihen että jos ostan joltain peruukin herralle :) Olen kiitollinen jos vastaat ;3
VastaaPoistaKiitos kaikille ja kiitos sinulle ja siis; peruukki oli mun mielestä enemmän ruskea tai siis ite ajattelin heti kun näin että aika puhdas brunette :)
PoistaOih, ihana tae! Anteeksi ettå kysyn, mutta kuinka paljon on formydollin postimaksut! Ihania nukkeja sulla
VastaaPoista