♥ Derek

Nukkeprofiili

pipo

Nimi: Derek
Malli: Taeyang Akira
Tullut: 11.3.2014
Kuvitteellinen ikä: 18 vuotta
Kustomoinnit: Peruukki (formydoll), 27cm white obitsu (plasticpop), chipsit (coolcat)

Luonne: Muistuttaa siskoaan Reginaa hyvin paljon. Derek kärsii menneisyytensä takia heikosta itsetunnosta ja siksi on pidättäytyvä ja välttelevä uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. Hän kuitenkin arvostaa itselleen tärkeitä ihmisiä ja muistoja, joten on joskus hyvinkin takertuvainen. Derek on myös hieman hienosteleva ja välittää ulkonäöstään. Joskus totiselle naamalle tekisi hyvää saada hauskuutta elämään ja senkin osaa nuori mies järjestää, kunhan hänellä on oikeat ihmiset ympärillään. Pidättäytyvän ja murheellisen kuoren alla on hyväsydämminen haaveileva, hullunhauska poika.

Menneisyys:
Polttavan kuuma aurinko nousi taivaankannen reunaa pitkin kohti keskipäivää. Suuri kallio lämpeni lämpenemistään ja suojeli pientä kylää auringon kuumuudelta. Tuuli ulvoi kallion aukioilla ja korkeat heinikot huojuivat sen mukana. Lintuja ei ollut, koska ei ollut puitakaan. Kallio oli kuin tasainen taivas. Vain aurinko ja heinät elivät siellä. Vai oliko sittenkään niin? Kallion reunalla oli valtava vielä vihertävä kasa kuivuneita heiniä. Niiden keskellä nauroi kaksi pientä sinisilmäistä lasta tummine hiuksineen. He nauroivat ainoan äänen tuulen lisäksi. Tyttö ja poika istuivat munankuorien keskellä yhdessä ja katselivat taivaalle.
   Poika hieroi silmiään ja verrytteli pieniä jalkojaan. Hän venytti myös vaaleita kämmeniään ja haukotteli. Sisko hänen vieressään nauroi ja antoi tummien hiuksensa liehua tuulessa. Heidän siniset silmänsä kohtasivat nauraessa. Sisko ja veli, aivan ilmiselvästi. Sitten tuli tuuli, aivan valtavan voimakas tuuli, joka sai pojan silmät kirvelemään. Hän antoi tuulen juosta ohitseen ja nousi polvilleen, uhmaten pesän suojaa. Hän nousisi ja tuntisi olevansa valtava ja arvokas. Tyttö hänen vierellään yritti nykiä häntä alas ja estää pojan nousemisen, mutta tuuli peitti kaikki äänet. Poika nousi ensimmäistä kertaa jaloilleen ja tuuli puhalsi hänen sormiensa lävitse. Koko maailma avautui tasangon ja kallion juurella, pojan jalkojen alla. Koko maailma oli hänen, eikä mikään saisi häntä olemaan mitätön, siltä hänestä tuntui. Sitten tuuli voimistui. Tyttö hänen vierellään huomasi vaaran ja kiljui sekä itki, mutta poika ei siitä piitannut. Suuruuden tunne oli huumannut hänet. Ei tuuli häneen tarttuisi, hänhän vain kokeili jalkojaan ja rajojaan. Poika nousi varpailleen ja tunsi tuulen siirtävän hänen hiuksiaan pois kasvoilta. Yhä korkeammalle ja korkeammalle hän kurkotti ja vain taivas olisi rajana. Se oli voimaa, uhmata tuulta ja ainoaa liikkuvaa koko kalliolla.
   Mutta tuuli voimistui. Se kasvoi entisestään ja sai vanhan kallion railot huutamaan. Siskon ääni ei kuulunut ollenkaan, kun hän näki uhkaavan vaaran, lähestyvät heinäkasan. Se lensi kohti hänen veljensä selkää ja tulisi horjuttamaan pojna tasapainoa. Tyttö huusi ja riuhtoi veljeä istumaan alas, mutta mikään ei auttanut, joten hän suojasi itsensä ja kumartui pesän pohjalle itkien. Heinäkasa lähestyi ja törmäsi kahisten ja valtavalla voimalla pojan selkään. Se piiskasi pojan paljaita ja vaaleita hartioita ja sai hänet horjumaan pesän reunalla. Tasapaino ja tuulen hallinta, kaikki se voima, valui hukkaan ja poika horjahti, kerran jos toisenkin. Hän katsahti apua pyytäen siskoonsa, joka itki pesän pohjalla, mutta huomasi avunpyynnön. Tyttö tarttui häntä kädestä, mutta tasangon tuuli oli aina ollut voimakkain. Yhtäkkiö kaikki tapahtui salamannopeasti ja kaksi sisarusta revittiin erilleen toisistaan, jolloin poika tippui tyhjyyteen: Pois pesästä, pois kalliolta, pois siskonsa luota ja ainoasta perheestään. Hän huusi ja silloin taaperoikäinen poika myös itki. Hän näki siskonsa huutavat kasvot viimeisenä pesän reunan takaa, tippuessaan tuulen selässä alemmas ja alemmas. Hän ei koskaan enää näkisi siskoaan. Kuinka sisko pärjäisi? Mikä häntä odottaisi? Selviäisikö hän hengissä? Olisiko joskus mahdollista palata?
   Poika kuuli etäisesti askelia ja rupattelua. Se oli hätäistä ja ihmettelevää. Kaksi naista selvästi kävelivät huoneen päästä päähän ja neuvottelivat jostain. Poika tunsi makaavansa jossain pehmeällä. Hänen päänsä oli sidottu ja silmänsä asetettu kiinni. Hän kuitenkin avasi siniset silmänsä ja näki lautakaton. Hän makasi pellavasängyllä pienessä hämärässä mökissä. Kallio alla oli kylä ja sinne hän oli pudonnut, kuin enkeli taivaalta. He hoitivat häntä ja nimesivät pojan Derekiksi, mutta aina nukahtaessaan ja joka aamu herätessään poika mietti siskoaan: Missä hän olisi tai miten hän pärjäisi? Tiesikö siskonsa edes, että hän olisi elossa? Tapaisivatko he koskaan uudestaan?
   Lopulta kylä kuitenkin paloi. Se paloi aivan maan tasalle. Kylän asukkaat jatkoivat elämäänsä kauempana kalliosta, mutta Derek ei. Hän lähti heti palon jälkeen. Derek tunsi itsensä syylliseksi. Hän oli tehnyt saman nuorelle tytölle ja tytön äidille, kuin tasankotuuli hänelle ja hänen siskolleen. Derek oli erottanut kaksi itkevää ihmistä toisistaan ja valinnut vain toisen pelastettavaksi. Joka päivä hän uskotteli itselleen, että tytön äiti oli jo kuollut, mutta silti hänen silmiensä edessä kummitteli näky itkevästä lapsesta ja raskaasti hengittävästä äidistä, joka piteli lasta sylissään. Derek oli repinyt tytön itkevän ja huutavan äidin sylistä, pelastaakseen tytön. Hän  kantoi velton vaalean tytön pois liekkien keskeltä, mutta ei palannut auttamaan äitiä, hän ei enää ehtisi. Hän vain katsoi taakseen ja näki liekkien nielaisevan itkevän äidin. Tyttö huusi ja syytti häntä heidän erottamisestaan ja tytön elämän pilaamisesta. Ei suotta, siihen oli syy. Ja Derek tiesi, miltä tuntui luopua omasta perheenjäsenestään tai rakkaastaan.
   Niinpä Derek lähti etsimään suuntaansa. Hän miettii lähes aina vain yhtä kysymystä: Onko parempi kuolla rakkaansa vierellä vai aloittaa uusi elämä ilman häntä?
©Pullips Eyes

9 kommenttia:

  1. Ooooooioooiiooo Oot.maailman.paras.kirjottaan.menneisyyksiä.mä.en.kestä ❤️❤️❤️❤️
    Ihana herra muutenkin :'D

    VastaaPoista
  2. Komistus ♥
    Kirjoitin oikein selvästi tuon menneisyyden ^^

    VastaaPoista
  3. Ooooih, tää on mun unelma tae! Oikeesti tämä herra on aivan täydellinen ilmestys ja toi menneisyys on ihana <33

    VastaaPoista
  4. Komea Derek ! Oot tosi hyvä tekemään tarinoita en ees pysty selittämään miten hyvä oot ! :)

    VastaaPoista
  5. Derek on hyperkomea ja söpö <3
    Miksi luen menneisyyksiä aina vaan tippa linssissä t. itkupilli(kö)
    Mä en keksi sanottavaa oikeesti, nää mykistää mut ;Q;

    VastaaPoista
  6. Derek on i-h-a-n-a ~ Akira onkin mun grail nukke ;___; itken verta jos en saa sitä pian mutta yks kysymys on: Oliko Derekin stock peruukki enemmän ruskea kuin musta eli kumman värinen se on? Vaikuttaa nimittäin siihen että jos ostan joltain peruukin herralle :) Olen kiitollinen jos vastaat ;3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaikille ja kiitos sinulle ja siis; peruukki oli mun mielestä enemmän ruskea tai siis ite ajattelin heti kun näin että aika puhdas brunette :)

      Poista
  7. Oih, ihana tae! Anteeksi ettå kysyn, mutta kuinka paljon on formydollin postimaksut! Ihania nukkeja sulla

    VastaaPoista